Hokin ex-hyökkääjä Riku Toivo: ”Ei olisi mikään ihme, jos palaisin Kajaaniin joskus”

Riku Toivo oli yksi Hokin 2010-luvun alun kulmakivistä. Neljän Kajaanissa viettämänsä kauden aikana hyökkääjä tehoili taululle yhteensä 108 pistettä.

Kajaanissa vietetyistä kausista on jäänyt hänelle positiiviset muistot.

– Olimme pääsääntöisesti hyvä joukkue, joka pääsi pudotuspeleihin. Pronssimitali on jäänyt konkreettisena asiana sieltä käsiin, se on minun aikuisuran ainoa mitali, Toivo muistelee.

– Rouvankin kanssa ollaan poristu, ettei olisi mikään ihme, jos Kajaaniin palaisikin jossain kohtaa. Kyllä se iskostui ja tuntui kodilta.

Yhteensä Toivo kamppaili Hokki-paidassa 159 ottelussa.

– Pidin siitä organisaatiosta ja ilmapiiristä, mikä hallilla oli. Positiivisen kautta pyrittiin menemään, vaikka kuultiin välillä, ettei taloudellisesti ollut helppoa. Homma pysyi hallin puolella mukavana.

Vuosien varrella kertyi monenlaista muistoa, joskaan ihan aina tilanteet eivät kaukalossa menneet ihan nappiin.

– Kerran pelissä vastustajalla oli tyhjä maali, kiekko meni vastustajan päätyyn ja Humalojan Mise lähti hulluna karvaamaan ja sai jotenkin ronkittua pakilta kiekon pois. Olin tyhjän maalin edessä naputtelemassa. Herrasmiehenä Mise tarjosi, vaikka olisi voinut itse lyödä tyhjiin. Ajattelin, että laitetaanpa yläpesään niin vippasin kiekon muikkuverkkoihin, Toivo nauraa.

– Vähän posket punoitti, kun kotiyleisö oli jo tuulettamassa ja kiekko meni sinne fanipäätyyn.

Kajaanin aika päätökseen mitalit kaulassa

Aika kajaanilaisjoukkueessa tuli päätökseen makealla tavalla: pronssijuhliin Kupittaalla pelatun kamppailun jälkeen.

Voitossa Toivolla oli oma osansa pelattavana, sillä voittomaaliksi merkitty 3–2-osuma painui TUTOn maaliin hänen mailastaan. Vaikka vastaväitteitäkin maalintekijästä on.

Janne ”Lada” Nivan kanssa ollaan spekuloitu, että oliko kiekko jo maalissa, kun löin sen ilmasta sisään, Toivo naurahtaa.

– Ladalla on siihen varmaan oma kommenttinsa.

Mitali oli maistuva myös edellisten kausien tapahtumien jälkeen. Edeltävänä vuonna KooKoo oli tiputtanut Hokin välierissä voitoin 4–3 ja TUTO oli vienyt pronssin samaisessa hallissa luvuin 4–2.

– Oli pikkuisen eri fiilis lopettaa kausi mitaliin kuin tappioon pronssipelissä. Turku oli meille muutenkin vaikea ja olimme Aki Keinäsen ja muiden naruissa useamman kerran. Oli mahtava voittaa Kupittaalla. Mieluummin olisi ottanut mitalin kotiyleisön edessä, mutta jos vierashallissa piti voittaa niin Kupittaa oli mieluisin.

Ulkomaan reissu opetti arvostamaan perusasioita

Kajaanissa vietettyjen vuosien jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa. Usean muun suomalaispelaajan tapaan suunnaksi tuli Kazakstan, jossa Toivo pelasi HK Temirtaun riveissä. Maahan hän meni heinäkuussa ja paluu kotimaahan koitti marraskuussa.

Maassa vietetyt kuukaudet eivät sujuneet mutkitta.

– Siellä oppi arvostamaan tiettyjä asioita Suomesta. Esimerkiksi hanasta tulevaa juomakelpoista vettä, Toivo kertoo.

Hän muistuttaa kuitenkin heti, että reissu ei kaduta. Jälkeenpäin reissusta on positiivinen fiilis, vaikkei kaikki sujunut suunnitelmien mukaisesti.

Monen muun Kazakstanissa käyneen tavoin myös Toivo sai kokea todella pitkiksi venyviä pelireissuja.

– Ei se maa näytä Venäjän alla isolta, mutta kun laittaa Suomia niin niitä meneekin neljä Kazakstaniin. Pisimmillään bussimatka kesti 22 tuntia, välillä pysähdyttiin levikkeellä syömässä ja matka jatkui. Ei se välttämättä ollut parasta palautumisen kannalta, hän naurahtaa.

Polte pelaamiseen loppui

Kazakstanissa vietetyn ajan jälkeen Toivo kävi vielä pelaamassa Laser HT:n riveissä kakkosdivisioonaa, jonka jälkeen hän lopetti aktiiviuran.

Suurin polte pelaamiseen oli loppunut, jonka lisäksi myös siviiliasiat vauhdittivat uran lopettamista.

– Samoihin aikoihin Tiia tuli raskaaksi, niin tuli ajateltua voiko Mestiksen palkoilla elättää perhettä. Metukan palkkatasolla se taloudellinen puoli ei ole hirveän vahvalla pohjalla, hän myöntää.

– Myös tietty väsymys tuli. Olin painanut viisi vuotta töitä ja lätkää samaan aikaan. Patterista alkoi olemaan virta loppu.

Peliurasta hänelle ei kuitenkaan jäänyt mitään hampaankoloon.

– Joillakin ura loppuu kultamitaliin ja joillakin ei. Oli siellä hyviäkin hetkiä, enkä ole jäänyt surkuttelemaan, että olisiko pitänyt vielä lähteä pelaamaan pari kautta.

Nykyään ex-hyökkääjä työskentelee Konecranesilla. Työura yrityksessä alkoi jo Kajaanin kausilla, jolloin hän toimi asentajana. Nykyään hän hoitaa nosturimyyntiä Pohjois-Suomen alueella.