Hokki-sydän sykkii Antti Tenhusen rinnassa

Kajaanin Hokin 1990-luku oli nousujohteista aikaa kakkosdivisioonasta Suomi-sarjaa ja myöhemmin Mestikseen asti.

Yksi nousujohteisen putken mukana kulkeneista pelureista oli Antti Tenhunen, joka pelasi 18-vuotiaasta asti täysiä kausia edustusmiehistön mukana.

– Olihan se tietenkin hienoa päästä pelaamaan edustukseen, joka oli pikkupojasta asti ollut tavoite. Edustus on aina edustus ja miesten sekaan päästessä sai kovia pelejä, hän sanoo.

Nousujohteinen meno tiivistyi tiukasti myös Tenhuseen pelaajana. Hän muodosti lopulta Suomi-sarjan nousukaudella Miikka Kuuselan ja Jarno Levosen kanssa Hokin tehovitjan.

– Se hissi meni koko ajan ylöspäin kakkosdivisioonasta Mestiksen porteille.

– Meillä oli todella hyvä porukka, jossa oli meitä maakunnasta tulleita, kuten SuPSista Jarkko ja Petteri Heikkinen sekä Esa Kettunen höystettynä täsmäukoilla kuten Kuuselan Miikalla ja ”Vlado” Kolekilla. Niistä ajoista on huikeat muistot, joka huipentui nousulla Mestikseen. Porukka oli hieno ja kaikki natsasi hyvin yhteen.

Mestis-kausi todisti oman tason pelurille

Tenhusen osalta kamppailut edustuksessa päättyivät ensimmäiseen Mestis-kauteen. Sen aikana hän pelasi 32 ottelussa ja teki 12 tehopistettä. Sarjassa pelaamalla hän pystyi todistamaan itselleen, että taso riittää Mestikseen.

Syy lopettamiselle oli kuitenkin yksinkertainen.

– Aika ei riittänyt enää. Piti lopettaa joko opettajan hommat tai jääkiekko, eikä sitä elantoa ole jääkiekosta saanut. Perhettäkin oli tulossa: lapsi oli syntymässä, niin oli helppo päätös lopettaa. Hampaankoloon ei jäänyt mitään.

Yhä tiukasti mukana kiekkoilussa

Kiekkoilu ei kuitenkaan ole poistunut täysin Tenhusen elämästä. Pieni muutos on tullut, sillä Hokki on vaihtunut Vaihokkiin.

– Käydään vanhojen kavereiden kanssa pelaamassa. Se koppielämän kaipuu ei ole lähtenyt, yhä on henkisesti hieno mennä samaan koppiin ukkojen kanssa.

Hokki-sydän sykkii yhä voimakkaasti ex-pelaajan rinnassa.

– Lapsesta asti olen kasvanut seuran mukana ja parhaat kaverit olen saanut jääkiekon puolelta. Hokki on ja pysyy aina sydämessä.

Tenhusesta puhuttaessa ei voi unohtaa toista Tenhusta, eli Antin isää Esa Tenhusta. Vaikkei ”sykologi” enää pääse kulkemaan hallilla entiseen tapaan, on Hokki yhä lähellä häntäkin.

– Kun isä soittaa mulle niin hän kysyy tyttären ja Kajaanin Hokin kuulumiset. Siinäpä ne pääasiat hänelle ovat.

Kilpavarustelun villi länsi

Tenhusen ensimmäisten edustuskiekkoilukausien aikana kakkosdivisioonassa oli vahva ”villin lännen” meno, kun monet seurat kilpavarustelivat nippujaan rautaesiripun murruttua.

Tenhunen sanoo karrikoiden, että lohkossa oli puolenkymmentä divaritason joukkuetta.

– Siellä oli Tsekeistä, Venäjältä ja pitkin Suomea haalittuja pelureita. Jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan pöljää touhua, Tenhunen nauraa ja mainitsee muun muassa nimeltä JHT:n riveissä olleet Jan Jaskon ja Robert Pukalovicin.

Myös Hokissa pyörähti huipputasoisia vahvistuksia. Esimerkiksi tsekkihyökkääjä Svatopluk Hermann muistetaan kainuulaispiireissä.

– Täällä kävi sellaisia kavereita, että oksat pois. Se oli aikamoinen miesten sarja. Seuroissa pyöri paljon valmiimpia pelaajia.

Tenhunen muistuttaa silti toisestakin puolesta.

– Silloin kävi myös ihan täysiä floppeja. Nykypäivänä taitaa olla tiukemmat seulat, silloin taisi joutua luottamaan enemmän tutun tuttujen kehuihin.