Legendan paluu
39-vuotias Jarkko Heikkinen teki paluun Hokki-paitaan kahden välikauden jälkeen.
Joulukuu 2014. Hokki-legenda Jarkko Heikkisen kauden kerrotaan päättyneen loukkaantumisen takia. Kauden päätteeksi Hokissa yhteensä 549 runkosarjaottelua pelanneen Heikkisen sopimusta ei enää jatketa.
Kesällä 2017 puolustajakonkari teki kuitenkin paluun Hokki-paitaan. Välissä olleet kaksi vuotta Heikkinen on käyttänyt yrityksensä, Liikuntakeskus Iso Hoon, sekä perheensä parissa.
– Siinä mielessä mukavaa aikaa, että on ollut perheelle enemmän aikaa ja olen saanut olla lasten kanssa.
Täydellistä taukoa kiekkoilusta Heikkinen ei kuitenkaan ottanut. Viime talven aikana ”Hossan härkä” pelasi harrastesarjassa muutaman ottelun ajan.
– Kävin minä siinä jonkin aikaa harrastamassa, mutta se ei täyttänyt sitä aukkoa, mikä tästä jääkiekosta jäi.
Myöskään idea kasvattajaseuraan, Suomussalmen Palloseuraan, palaamisesta ei motivoinut Heikkistä.
– Ehkä se kolmosdivari on vähän liian lähellä harrastekiekkoa. Tietysti tuo kulkeminenkaan sinne pelipaikalle ei oikein motivoinut. Haluan kuitenkin, että siihen hommaan on tietty sitoutuminen ja että se on tietyllä tasolla totista hommaa, niin että jokainen äijä laittaa itsensä täysillä likoon.
Keväällä 2016 Heikkisen paita nostettiin Kajaanin jäähallin kattoon ja pelinumero 95 jäädytettiin. Numero on samalla ainoa Hokin historiassa jäädytetty pelinumero.
– Onhan se hieno kunnianosoitus, että minulla on ainoana paita täällä katossa. Silloin tuntui siltä, että tässä ne pelihommat olivat, mutta paljon tapahtui Kajaanin jääkiekossa sen jälkeen. Aika erikoinen tilannehan tämä on, että paita on jäädytettynä ja ukko vielä pelaa. Hienoa että vielä pääsee pelaamaan, olisi ollut ikävä lopettaa siihen loukkaantumiseen.
(Kuva: Tuomas Juntunen)
Nopea päätös paluulle
Välissä tapahtui paljon. Hokki nappasi samaisena keväänä Mestiksestä hopeaa Jukureita vastaan pelatun finaalisarjan jälkeen. Seuraava kausi oli hankalampi ja lopulta taustayhtiö Kajaanin Edustushokki ry hakeutui konkurssiin.
Vanhan Hokin tilalle nousi kuitenkin Hokki Kainuu oy:n vetämä uusi Hokki, jonka yksi ensimmäisistä pelaajakiinnityksistä oli Heikkinen.
– Uudesta Hokista oltiin yhteydessä ja sanoin miettiväni vähän aikaa. Periaatteessa olin jo tehnyt päätökseni, että tulen pelaamaan. Halusin jutella kotona ja kysyä vaimon mielipidettä asiaan. Sitten kun vaimo potki persuksille, että tottakai sinä pelaat, niin päätös oli helppo tehdä.
Harjoituskauden aikana Heikkistä ei nähty kentällä. Pienistä loukkaantumisista kärsinyttä puolustajaa haluttiin säästellä sarjapelejä varten.
– Emme nähneet mitään hyötyä, että lähtisin pelaamaan niitä harjoituspelejä. Saivat nuo nuoret pojat pelejä enemmän alleen. Jos tilanne olisi ollut eri, niin olisin mielelläni pelannut. Päätettiin kuitenkin kaikki seikat huomioon ottaen, että ne on parempi jättää pelaamatta.
Hokin kausi Suomi-sarjassa on alkanut kuudella ottelulla, joista kajaanilaiset ovat keränneet kolme voittoa JHT:sta, Muik Hockeysta ja Haukoista. Heikkisen kausi on lähtenyt tauosta huolimatta hyvin liikkeelle.
– Tietysti vastassa on ollut kaksi kolmesta sarjan ennakkosuosikista, siinä mielessä olemme joutuneet tiukkaan testiin. Olosuhteet huomioon ottaen olemme pystyneet pistämään hyvin hanttiin, toinen ennakkosuosikeista pystyttiin voittamaankin.
– Paljon parempaankin pystymme ja sitä myös vaadimme itseltämme. Emme me missään nimessä olla tyytyväisiä meidän pelaamiseen, emmekä lopputuloksiinkaan.
”Jokainen on itsensä johtaja”
Hokin nuorelle ja kokemattomalle puolustukselle Heikkinen pyrkii toimimaan esimerkkinä ja johtajana.
– Johtajuuttahan sitä odotetaan, mutta jokainen on itsensä johtaja. Jokaiselta pitää vaatia itseltään, ei se niin mene että joku vaatii vieressä ja sitten vasta tehdään. Jokaisella pitää itsellä tajuta, että itsellä pitää olla se vaatimustaso korkealla ja tehdä hommat heti, eikä sen jälkeen kun joku huutaa että rupeappa pelaamaan. Pelaamassa täällä ollaan, piruako tuonne kentälle katselemaan mennä, Heikkinen paaluttaa.
Kauden alla Heikkinen sai itselleen tutun tunnustuksen, kun kapteenin ”C” laitettiin hänen paidan rinnukseen.
– Hienoltahan se tuntuu. Joukkue äänesti siitä ja valinta osui minuun. Hieno kunnianosoitus joukkueelta ja nyt minun täytyy näyttää joukkueelle esimerkkiä ja että minä olen kapteeniuden arvoinen.