Niko Saarenpää: ”Kuin kotona olisi”

Edellisen Hokissa vietetyn visiitin, tehokkaan kauden 2014–2015, jälkeen laituri Niko Saarenpää siirtyi pelaamaan Unkarin pääsarjaan MAC Budapestin riveihin.

– Unkarissa sarjan taso oli ihan hyvä, varsinkin kärkijoukkueiden osalta. Lisäksi lähes jokaisessa joukkueessa oli kaksi hyvää kenttää, kun kuuden ulkomaalaispelaajan kiintiö oli käytetty. Hieno vuosi, on vähän erilaista asua sellaisessa suurkaupungissa kun vertaa Kajaaniin. Hieno kokemus, niin se matkailu avartaa, Saarenpää kertaa.

Yhden Unkarissa vietetyn vuoden jälkeen Saarenpää siirtyi Ruotsin kolmannella sarjatasolla pelanneeseen Asplöveniin. Sarjan ”suomalaisjoukkueessa” pelasi tuolloin Saarenpään lisäksi muun muassa Hokissa Mestiksen voittaneet Antti Uitto ja Antti Kangasniemi.

– Pitkään oli suunnitelmissa lähteä vielä Keski-Euroopan suuntaan, mutta ne suunnitelmat kariutui viime hetkellä. Ylösen Antin kautta oltiin yhteydessä Haaparantaan, siellä yritettiin pikaista nousua takaisin Allsvenskaniin putoamisen jälkeen.

– Myös se oli kokemuksia antava reissu. Kaikki ei mennyt putkeen ja seuralta vähän loppui rahat kesken kauden. Se oli perheen kannalta aika vaihderikas vuosi, perhe oli Kajaanissa ja itse olin yksin Haaparannassa. Välimatka on kuitenkin vain neljä tuntia, joten kotiin pääsi, jos joku hätä tuli ja aika paljon perhekin oli siellä päässä.

Paluu tuttuihin ympyröihin

Kahden ulkomailla vietetyn kauden jälkeen hyökkääjä palasi tuttuihin maisemiin Kainuuseen.

– Seuran puolelta oli paljon mielenkiintoa heti kun kävi selväksi, että täällä pelataan. Siihen suuntaan tietenkin kiitosta niille, jotka on ollut kyhäämässä tätä uutta tulemista. Mahtavaa yleensä, että Kajaanista löytyy tähän tapaan kiekkoihmisiä. Pelaajat ovat yksi osa, joka näkyy siellä kentällä, mutta taustatiimeissä on aika paljon muitakin ihmisiä.

– Tietenkin kun lapsi aloitti täällä koulun ja meillä on talo täällä, niin mikäs täällä, sehän on kuin kotona olisi.

Kauteen 2017–2018 Hokki lähti haastavista asetelmista, kun joukkueen kokoaminen jäi viime tinkaan. Viimeiset pelaajat saapuivat käytännössä suoraan avausotteluun ilman jääharjoituksia.

Hankalista lähtökohdista huolimatta joukkue selvitti tiensä pudotuspeleihin, joiden ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Kalajoen JHT, joka kuitenkin vei puolivälieräsarjan voitoin 3-0. Lopulta JHT voitti Suomi-sarjan mestaruuden.

– Pudotuspeleissä saimme vastaan sen kokeneimman ja rutinoituneimman joukkueen, ja kun Kalajoki on muutenkin paha paikka vierailla, niin olisi pitänyt tehdä isokin yllätys jatkoon pääsemiseksi. Heillä oli isot tavoitteet eteenpäin, eivätkä he mitenkään ylimielisesti leikkimään tulleet. Meillä ei vain riittänyt tuon pidemmälle, ihan oikea joukkue siitä meni jatkoon.

Paremmista asetelmista kohti nykyistä kautta

Jo käynnistyneeseen kauteen Hokki lähtee 34-vuotiaan hyökkääjän mielestä paremmista asetelmista kuin viime kauteen.

– Tilanne on paljon parempi jo siinä, että pääsemme vetämään treenit neljällä kentällä. Se auttaa rytmitystä ja voi harjoitella ketjun kanssa. Tämä on kuitenkin joukkuepeli ja tasaisessa sarjassa ne, jotka pelaavat oikeasti joukkueena ja hitsaantuu yhteen kairaavat pisteitä.

Kauden ensimmäiset ottelut alkoivat kajaanilaisilta nihkeästi, sillä kahdesta ensimmäisestä viikonlopusta joukkueelle kertyi seitsemän pistettä kahdestatoista tarjolla olleesta pisteestä.

– Ehkä tämä ei ole meille ollut paras alku, mutta siinä mielessä ei tarvitse huolestua. Kuitenkin se joukkue, joka kehittyy eniten kauden aikana on yleensä aika korkealla, kun kausi päättyy.

– Kun ajattelee näitä omia ”junnuja”, niin he ovat vuoden kokeneempia ja tehneet hyvin töitä vuoden ympäri. Kun katsoo heidän fyysistä kehitystä, niin kaverit ovat menneet eteenpäin niin paljon, että peli paranee väkisinkin, jos he pysyvät terveenä.

Yhdeksättä kautta Hokissa pelaava Saarenpää valittiin täksi kaudeksi kajaanilaisjoukkueen kapteeniksi.

– Kapteenius on kunniatehtävä. Joukkue siihen valitsi, vaikka Jake nyt halusi astua sivuun siitä. Kyllähän Jake on sellainen tavallaan isähahmo. Hän on yhä keskusteluissa mukana, kun kapteenisto ja valmennus jotain suunnitelmia ja päätöksiä tekee. Jake saa nyt enemmän keskittyä olennaiseen, eikä tämä minuakaan häiritse.

Kajaanin kovimmat golffarit

Kovana golfmiehenä tunnettu Saarenpää on päässyt todistamaan nykyjoukkueen pelikuntoa golf-viheriöillä.

– Kun meidän joukkueesta katsoo innokkuutta, niin Jesse Niskanen on Kajaanin laiskin pelioikeuden omaava golffari. Sitä ei saa kentälle oikein millään. Heikkisen Jarkon kanssa ollaan pelattu paljon, Jake tykkää kans golfista kuin hullu puurosta. Jake on mukavan leppoista peliseuraa. Oscar Leppänen on toinen kova, joka tulee sitten siellä perässä.

– Ainoa vaan, että näillä muilla pitäisi vähän opetella pelaamaan. Me aletaan Jaken kanssa olla niin sanotusti kovalla rutiinitasolla. Se on sellainen laji, jossa ei paljon tarvi stressata.

Organisaation lupaavinta peluria kysyttäessä vastaus tulee välittömästi.

– Kyllä lupaavin on Jukka Poika (valokuvaaja Tuomas Juntunen) ennemmin kuin Saastamoisen Jere. Jerellä on vielä aika paljon tekemistä, lähdetään siitä että farkut jalassa ei tulla golfkentälle, lähtisi silläkin lyönti paranemaan siitä, Saarenpää naurahtaa.