Sakkojärjestelmä pitää joukkuehengen hyvänä

Moni jääkiekkoa seuraava on kuullut joukkueen sisäisistä sakkolistoista. Mitä nuo sakkolistat oikein pitävät sisällään ja kuinka suuria sakot voivat olla? Otimme selvää Hokin sakotuskäytännöistä.

Hokin sakkokassaan kertyy kauden mittaan useita satoja euroja. Tavallisimmat sakot ovat kaksi tai viisi euroa, mutta myös isompia sakkoja voi tulla. Kaikki pelipäivänä saadut sakot maksetaan tuplana.

– Meillä isoin sakko on sata euroa, joka tulee pelipäivän parturista. Herra Hartikaisen (Ville Hyvärinen) pelipäivän rutiini menee aivan sekaisin, jos joku pitkätukkainen kaveri tulee tänne kaljulla päällä. Hän ei kuulemma pysty keskittymään kunnolla, tällä hetkellä Hokin sakkokenraalina toimiva Riku Toivo valaisee.

Sakkojärjestelmän alla ovat kaikki joukkueen mukana toimivat henkilöt, joten edes valmentajat ja huoltajat eivät ole turvassa sakoilta. Kokonaan ilman sakkoja on lähes mahdotonta selviytyä, sillä sakkoja voi saada myös siitä, jos ei saa ollenkaan sakkoja.

Tavallisimmat sakot tulevat sovitusta aikataulusta myöhästymisestä ja tavaroiden unohtamisesta. Myös muun muassa pitkien kalsareiden käyttö, tyttöystävän kanssa suutelu jäähallilla tai liian yltiöpäiset tuuletukset voivat johtaa sakotukseen. Esimerkiksi tammikuussa yli kahteen vuoteen ensimmäiset maalinsa iskenyt Ville Hyvärinen ei selvinnyt tuuletuksistaan ilman sakkoja.

Riku Toivo toimii Hokin sakkokenraalina.

Riku Toivo toimii Hokin sakkokenraalina.

– Hyvärinen sai LeKi-pelin tuuletuksesta 15 euron rapsun. Mise (Miska Humaloja) oli tulossa heittämään läpyä, mutta ”Vili” väisti sen härskisti ja lähti karkuun, Toivo muistelee.

– Suurin osa sakoista tulee kuitenkin unohduksista ja tyhmyyksistä. Ne kartuttavat kassaa selvästi eniten.

Joukkueen sakkokassaan kertyneet rahat käytetään pääosin kauden päätösreissuun, mutta myös joukkueen pienempiä ostoksia ja tapahtumia saatetaan rahoittaa sakkokassasta. Neljättä peräkkäistä kauttaan Hokissa pelaava Toivo näkee sakkokassalla olevan merkittävä rooli myös joukkuehengen luomisessa.

– Pukukopissa sakot ovat hyvin yleinen puheenaihe. Onhan se myös joukkuehengen kannalta iso juttu, että on olemassa tällainen järjestelmä. Sen ansiosta saadaan pidettyä hyvin kuria. Jos ei olisi sakkoja ollenkaan, niin täällä olisi melkoinen sekasorto, kun kaikki kamppeet olisivat levällään.

Sakkokenraali Toivo

Toivo toimii sakkokenraalina ensimmäistä kertaa urallaan. Sakkokenraalilta vaaditaan kovaa luonnetta, joka ei kaihda olla antamatta sakkoja pienestäkään rikkeestä.

– Pitää olla sellainen oikein v-mäinen tyyppi, joka kyylää kaikkien tekemisiä ja poimii sieltä sakkoja. Tietenkin on tärkeä olla myös hyvä kätyriporukka, joka tuo niitä sakkoja.

Sakkokenraalin rooli ei kuitenkaan sovellu kaikille pelaajille. Sen sai kokea alkukaudesta myös Ville Hyvärinen, joka sai lopulta potkut tehtävästään. Toivo osaa kertoa myös tarkan syyn, miksi Hyvärisen valtakausi sai loppua.

– Ihan liian pehmeä kaveri. Siellä kaverit selvittelivät sakkoja puhumalla ja viivailivat niitä tussilla yli. Ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen sakkokassassa oli ehkä 50 euroa, joten päätettiin, että tämä ei voi jatkua näin.

Joukkueesta on kasattu myös kolmen miehen jury, joka käsittelee isoimmat ja törkeimmät rikkeet erikseen. Jury ottaa vastaan myös valituksia sakoista, mutta yleensä se saattaa jopa pahentaa tilannetta.

– Selvät sakot voidaan antaa suoraan, mutta kaikki epäselvät tilanteet käsitellään juryn kautta.

Kysyttäessä Toivolta joukkueen sakkokuningasta, ei vastausta tarvitse odottaa pitkään.

– Ehdottomasti Pyykkösen Samu. Pykellä on jo kaksi sivua sakkoja, eivätkä seuraavat sakot mahdu enää samalle listalle. Pykellä on tällä kaudella myös meidän limuvastaavan rooli, ja kun se systeemi ei ole toiminut kunnolla missään vaiheessa, niin siitä on tullut rapsuja ihan mukavasti, Toivo toteaa.

Haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun kapteeni Hyvärinen huomaa jääkaapin ovessa puutteen.

– Ilmeisesti ilmaisia vissyjä ja limuja on tarjolla, kun Pyke ei ole laittanut listaa jääkaapin oveen. Laita Pykelle sakko siitä, Hyvärinen huikkaa Toivolle.

Toivo ei itse kuulu joukkueen pahimpiin sakkokassan kartuttajiin, mutta saa niitä kuitenkin tasaiseen tahtiin. Tavallisesti hän saa kuukaudessa muutaman kymmenen euron edestä sakkoja.

– 70 euroa kuukaudessa on varmasti maksimi mitä olen joutunut maksamaan. Isoin yksittäinen sakko on ollut 20 euroa, jonka sain tällä kaudella, kun unohdin ottaa seuran takin mukaan reissuun, Toivo hymähtää.

Ulkomailla erilaiset käytännöt

Sakkokäytännöt saattavat erota paljon eri joukkueiden sisällä. Kaikista isoimmat erot löytyvät kuitenkin eri maiden väliltä. Kaksi kautta KHL:ää Slovan Bratislavan riveissä pelannut Tomas Mikus osaa kertoa, kuinka lyhyt myöhästyminen saattoi johtaa todella isoon sakkoon.

– KHL:ssä yhden minuutin myöhästyminen tiesi sadan euron sakkoa. Siellä piti olla koko ajan todella varovainen, sillä jokainen sakko oli todella iso, Mikus naurahtaa.

– Siellä oli myös yksi todella erikoinen sakko. Jos sinulla oli sisarus, vastasyntynyt lapsi tai et ollut naimisissa, sait jokaisesta 500 tai 1000 euron sakon, hän jatkaa.

Kolme vuotta Ruotsissa pelanneen Niko Saarenpään mukaan Suomen ja Ruotsin käytännöissä ei ollut suuria eroja, mutta länsinaapurissa yksittäiset sakot olivat suurempia.

– Ruotsissa pienimmätkin sakot olivat kolme kertaa isompia kuin täällä. Erillistä sakkolistaa ei ollut olemassa, vaan siellä tietyt henkilöt päättivät milloin tulee sakkoja. Jotkut myöhästymissakot saattoivat olla jopa 150 euron luokkaa, Saarenpää valaisee.

Vuosien varrella matkaan tarttuu lukuisia hauskoja sakkokertomuksia. Sakkokenraali Toivon mukaan yksi hauskimmista tarinoista osuu ajalle, jolloin hän ei itse vielä pelannut Hokissa.

– Eräs pelaaja unohti ottaa munasuojat mukaan pelireissulle, mikä olisi tiennyt isoja sakkoja. Hän ei kuitenkaan halunnut maksaa sakkoja, joten hän työnsi paperia housuihin pehmikkeeksi, ja ei muuta kuin menoksi, Toivo nauraa.